LEIKKI

Leikki on lapsen ensisijaista toimintaa ja siksi se on myös lasten toimintaterapian tärkein menetelmä. Leikkiä tutkimalla ja sitä soveltamalla pyritään lapsen valmiuksien kehittämiseen ja näin luomaan perusta elämän toiminnallisille rooleille sekä tasapainoiselle ja hyvälle minäkuvalle. Leikkiessään lapsi harjoittelee samalla sensomotorisia taitoja, omatoimisuustaitoja, oman toiminnan ohjailua, suunnittelua, tarkkaavuuden ylläpitämistä ja - jakamista sekä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

Leikin kehitys sisältää eri vaiheita:

Sensomotorisessa vaiheessa lapsi tutustuu kehoonsa, motoriset perusvalmiudet kehittyvät ja lapsi suhteuttaa kehon toimintaa suhteessa ympäristöön.

Konstruktiivinen vaihe sisältää jo asioiden ja esineiden yhdistämistä. Lapsi tekee yksinkertaisia päätelmiä yritys-erehdys-tekniikalla.

Sosiaalisen leikin vaiheessa lapsi leikkii vuorovaikutuksessa ikätovereidensa kanssa. Rinnakkaisleikki muuttuu vähitellen yhteisleikiksi. Tavaroita lainataan, leikissä vuorotellaan, jäljitellään muita, sovitaan yhteisistä säännöistä jne.

Leikkiä voidaan arvioida erilaisia menetelmiä käyttäen myös sen sisällön suhteen. Käytössä on useita erilaisia arviointimenetelmiä. Toimintaterapeutti Karen Stagnitt on kehittänyt kuvitteellisen leikin arvioinnin menetelmän (SIPDC). Menetelmän mukaan kuvitteellinen leikki sisältää tiettyjä kehittyviä osa-alueita. Näitä osioita erikseen tarkastelemalla voimme saada monipuolista tietoa lapsen leikkitaidoista. Kuvitteellisen leikin kehitystä voidaan tukea mm. ”Learn to play”- menetelmällä (Stagnitt). Leikin arviointimenetelmä valitaan lapsen valmiuksien mukaan.